Hartsa-kissan kuvauspäiväpäivä eli Pinkkitassun Harvey filmitähtenä Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen -elokuvassa

Misse on Tingelstiinan ja Tangelstiinan kissa, joka on ollut mukana kaikissa kolmessa elokuvassa. Tulevassa Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen -elokuvassa Misseä esittää myös Pinkkitassun Harvey eli Hartsa, jonka kuvauskokemuksesta Eija Haukka on kirjoittanut kivan jutun.
Juttu on alunperin julkaistu Suomen Eurooppalaiskissayhdistyksen Serry-lehdessä viime syksynä.

Pinkkitassun Harvey filmitähtenä Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen -elokuvassa

Teksti: Eija Haukka

Mitenkäs siinä niin kävi?

Ai että mitenkäs siinä niin kävi, että eurooppalainen päätyi filmitähdeksi? No sitä olemme CH Pinkkitassun Harveyn (EUR d 22) eli Hartsan kanssa hämmästelleet.

Vietimme heinäkuun viimeisellä viikolla kesälomaa mökillä Itä-Suomessa. Ruohonleikkuun, hyttysten häätämisen, kalastuksen, uimisen ym. touhun tiimellyksessä emme olleet kuulleet että puhelimeni oli soinut. Kahvipaussin aikana huomasin kuitenkin, että minulle oli soitettu ja vastaajaan jätetty viesti. Myös Facebookin Messenger näytti ”punaista pallukkaa” tarkoittaen, että viestiä pukkaa. Viestien jättäjäksi paljastui Pinkkitassun kissalan ja Hartsan kasvattaja Mikko Murtonen, joka itse oleili tuolloin Berliinissä. Hän toivoi pikaisesti vastausta kysymyksiin, olisimmeko kotimaisemissa viikon päästä keskiviikkona ja voisiko Hartsa mahdollisesti osallistua silloin filmintekoon? Ja saako yhteystietoni antaa tuotantoyhtiölle?

Että mitä? Elokuvassa tarvittaisiin lapsiin ja valjasteluun tottunutta punatabbykissaa. Ja ilmeisesti liikutaan ulkona ja kissa päätyy lapsen syliin. Lisäksi tuotantoyhtiöstä toivotaan, että voisivat tutustua kissaan ensin kotioloissa siten, että Tuire Kaimio, kokenut ja kuuluisa eläintenkouluttaja, arvioisi kissan luonteen ja sopivuuden tehtävään.

Eihän tähän voinut mitään muuta kuin pöllämystyneenä vastata, että ”juu, kotimaisemissa ollaan ja saa antaa yhteystiedot”. Seuraavassa hetkessä tajusin, etten ollut kysynyt Hartsan mielipidettä ollenkaan. Viisaana kissana hänellä olisi ollut tähän varmasti jotain mau’uttavaa. Hartsa istui lasten kanssa rannalla ongella autuaan tietämättömänä siitä, että häntä ja hänen ”sopivuuttaan” saattaisi ”joku” tulla ”arvioimaan” filmaus mielessään.

Tämän jälkeen kaikki kävi nopeasti. Viiden minuutin kuluttua lupauksestani kuvausjärjestäjä Lotta Lanamäki tuotantoyhtiö Zodiak Finland Oy:stä soitti ja täsmensi yllämainittuja tietoja. Lähetin hänelle pyynnöstä myös muutaman mallikuvan filmitähtiehdokkaasta. Kyseessä olisi kolmannen Onneli ja Anneli –lastenelokuvan kuvaukset Loviisassa. Lopputulos oli se, että seuraavana maanantai-iltana Tuire Kaimio tulisi luoksemme tutustumaan Hartsaan.

Tuiren kanssa ulkoilutimme Hartsaa valjaissa, mikä on hänelle jokapäiväistä tuttua hommaa, ja jota hän suorastaan vaatii. Tosin, meillä on myös valjaaton postinhakuun liittyvä aamurutiini. Se on jäänyt tavaksi pentuajoista lähtien. Meillä on postilaatikko ulkona, ja aamun lehti haetaan yhdessä niin, että Hartsa kulkee sylissä mukana. Siinä ehtii tsekata päivän sään, hajut, tuulen suunnan, lintutilanteen yms. kissalle tärkeät asiat. Valjastelun lisäksi Tuire halusi nähdä miten Hartsa ottaa hänet vastaan ja miten hän käyttäytyy sylissä, eritoten silloin, kun hän on sitä mieltä, että nyt sylissä olo riittää. Ja varmaan muutakin arviota josta me emme tiedä, saatettiin tietysti tehdä. Tiistaina kuvausjärjestäjä soitti, että kuvaukset kutsuvat keskiviikkona. Paikalla tulisi olla klo 12.00.

Niin siinä kävi.

Filmitähden jännittävä päivä

Keskiviikkona 3.8.2016 perillä Loviisassa selvisi, että paikalla oli Hartsan lisäksi kaksi
muutakin eurooppalaista punatabbya; Tiikerililjan Lounatuuli (EUR d 22) eli Simba (omistaja Carola Lemström ja kasvattaja Elina Lilja) sekä Silkkiturkin Quukkeli (EUR d 22) (omistaja Tiina Juselius ja kasvattaja Lea Pessi). Varmuuden vuoksi, ihan eläinsuojelullisistakin syistä. Jos yksi kissa väsyy, kyllästyy, jännittää tai ryhtyy diivailemaan liikaa, niin seuraavan kanssa voi jatkaa paremmalla onnella. Ja onhan se hyvä varmistaa, että kuvaus saadaan ns. pakettiin. Kuvaustilannehan oli kaikille kissoille uusi ja outo tilanne. Kissat pidettiin omilla reviireillään, jotta ne pysyisivät levollisina. Simballa oli kuvauksissa mukana isäntä, mutta Quukkeli oli saapunut Tuiren mukana. Me kissan omistajat olimme kissoinemme omilla reviireillämme, joten emme ehtineet juuri kuvauspäivän aikana keskustella kokemuksistamme.

Mitään varsinaista koulutusta ainakaan Hartsa ei saanut ”Misse” –kissan roolin suorittamiseksi. Mutta aika pian filmitähden päivään kuuluva peruselementti kävi selväksi, nimittäin odottelu. Se oman vuoron piinaava odotus. Ja sen hyväksyminen, että kuvausaikataulut eivät mene aina niin kuin on suunniteltu. Tarkoitus oli, että ”kissakohtaukset” olisi kuvattu klo 12-16 välillä. Kuvauspäivälle sattui kuitenkin myös lehdistötilaisuus. Toimittajat pääsivät tutustumaan kuvauspaikkaan, haastattelemaan ja kuvaamaan näyttelijöitä ja kuvausryhmää. Aikataulu venyi ja kuvaukset päästiin aloittamaan käytännössä silloin, kun niiden olisi jo pitänyt päättyä. Näin ollen, ennen sitä odotettua omaa vuoroa ehdimme Hartsan kanssa valjastella noin nelisen tuntia Onnelin ja Annelin puutarhassa ja ihastella kaunista merimaisemaa. Onneksi aurinko paistoi, oli lämmintä, kärpäsiä ja perhosia riitti metsästettäväksi, ja kaikennäköistä härdelliä poneineen hämmästeltäväksi. Myös ruokaa ja juomaa oli riittävästi. Kaikin puolin meistä pidettiin hyvää huolta.

Kohtausten kuvaus

Lopulta päästiin itse asiaan. Kuvaukset alkoivat kohtauksella, jossa Onneli kävelee kohti Misseä ja nostaa hänet syliin. Simba hoiti tämän osuuden. Harmillisesti emme nähneet miten se tapahtui, koska olimme omalla reviirillä pensasaidan takana. Mutta mallikkaasti se varmasti sujui, koska melko pian siirryttiin seuraavaan kuvausvaiheeseen, jossa Hartsa pääsi mukaan. Siinä Onneli ja Anneli kävelevät rinnakkain hiekkatiellä ja keskustelevat keskenään Onnelin samalla kantaessa Hartsaa, eli ”Misseä” sylissä. Ennen kuvausta kuitenkin asenneltiin tikkaita, valoja, lakanoita, mikrofoneja, kuvauskiskoja, joita pitkin kuvaaja tuoleineen ja kameroineen liikkui tyttöjen rinnalla heidän kävellessään, jne. Melkoinen ihmisvilinä ja hyörinä kävi siis ympärillä koko ajan. Samoin tuulen humina, meren äärellä kun oltiin. Jostain syystä hiekkatien päälle asetettiin myös harmaa (kura)matto, jota pitkin tytöt kävelivät.

Näiden erinäisten valmistelujen aikana Hartsa uteliaana tutki ympäristöä ja tassutteli myös pitkin tuota mattoa, hyvin arvokkain tassuin. Luin hänen ilmeestään, että hänen olisi tehnyt mieli maukaista, että ”missä se punainen matto on, minähän olen punatabby”. Hartsaa myös ihan tavallisesti valokuvattiin yhdessä tyttöjen kanssa. Siinä samalla häntä totuteltiin ”karvaiseen äänitysmikkiin”. Mikkiä tietysti kuljetettiin kuvauksen aikana lähietäisyydellä, joten siihen oli hyvä tottua. Alussa Hartsa tuijottikin sitä vähän kummeksuen, mutta unohti sen aika pian. Hänestä se varmasti muistutti naapurimme tuttua Sissi-koiraa. Minustakin Sississä ja karvamikissä on samaa näköä.

Mietitte varmaan sitä, miten Hartsa saatiin pysymään niin, ettei hän päässyt karkuun. Liikuimme tietysti valjaiden kanssa ja kuvausten aikana käytettiin näkymätöntä siimaa joka kiinnitettiin huomaamattomiin valjaisiin. Siima kierrettiin Onnelin ranteen ympärille siltä varalta, että Hartsa yrittää paeta paikalta. Hartsalle laitettiin lisäksi kaulaan sininen huivi. Huivin avulla on ilmeisesti tarkoitus itse elokuvassa häivyttää siimaa ja valjaita. -En ymmärrä miten, mutta ei minun tarvitsekaan.

Kuvauksen aikana ohjaaja Saara Cantell antoi ohjeita ja kohtausta uusittiin, jos tytöt esimerkiksi kävelivät liian nopeasti tai siimaa näkyi liikaa. Sylissä Hartsan piti olla myös mahdollisimman paljon samassa asennossa kuin edellisessä otoksessa, jossa Misse nostettiin syliin. Yhden otoksen ajaksi Hartsa pääsi huilaamaan. Hän oli selvästi sitä mieltä, että on tauon paikka. Hartsa oli havainnut, että paikalla on myös lintuja joiden perään pitäisi vähän katsoa. Quukkeli hoiti sitten tämän otoksen. Hän oli selvästi innokkaampi ja rauhallisempi sylissä olija kuin Hartsa, mutta näytti kovasti tärisevän sylissä jännityksestä. Hartsan kanssa otettiin tauon jälkeen vielä pari ottoa, ja lopulta ohjaajakin oli tyytyväinen siihen, mitä oli saatu aikaan. Ja Mamma, Mamma se vasta tyytyväinen olikin, niin ylpeä komeasta, reippaasta ja pitkäpinnaisesta filmitähdestään.

Lopuksi Hartsan kanssa kuvattiin vielä kohtaus, jossa ”Misse” istuu hetken paikallaan ja lähtee sitten tassuttelemaan pois. Tämä otos meni ns. kerralla purkkiin. Filmitähti ja kuvausryhmä taisivat olla tässä vaiheessa yksimielisiä siitä, että työpäivä on täynnä.

Kuvausfiilikset

Oli mielenkiintoista seurata elokuvantekoa lähietäisyydeltä. Kissakohtausten kuvaamiseen meni noin 3-4 tuntia kaikkine kohtaussiirtymineen, niiden valmisteluineen ja kuvauksineen. Varsinaisessa elokuvassa kyseessä lienee varsin nopeasti ohi kiitävä hetki. Valmista elokuvaa katsellessa ei aina ymmärrä miten paljon osaamista, aikaa, vaivaa, järjestelyä, sumplimista, koordinointia ja kärsivällisyyttä on tarvittu, että kaikki sujuu ja valmistuu, mieluummin ajallaan.

Tässä tapauksessa kuvauksiin tarvittiin myös sopiva sää. Sadepäivän sattuessa olisi ehkä kuvattu jotain muuta, ja näiden kohtausten kuvaukset olisivat siirtyneet muuhun ajankohtaan. Filmitähtienkin on siis oltava hyvin joustavia. Seuraavana päivänä jatkuivat uusien kohtausten kuvaukset, mutta ne aloitettiin vasta noin klo 20 eli yötyöhönkin on totuttava.

Erittäin tärkeää on kuvausryhmän ja koko joukon toimiva yhteistyö. Tästä porukasta huomasi, että se oli kokenut ja yhteenhitsautunut tiimi. Jopa Hartsa tuntui kuuluvan ”tiimiin”. Hänelle osoitettiin huomiota, hänen komeudestaan huomattiin mainita, ja kaikin tavoin häntä kehuttiin, kannustettiin ja rapsutettiin parhaimpaansa. Mikä mukavinta, kissatähdet oli erikseen otettu huomioon, ja Tuire Kaimio, työkseen eläimiä kouluttava asiantuntija oli paikalla huolehtimassa heidän hyvinvoinnistaan, seuraamassa miten he eri tilanteissa reagoivat, ja milloin on parasta antaa lepohetki.

Kuvauspäivän päätteeksi Hartsa söi ansaitun aterian ja nukkui kotimatkalla tyytyväisenä omassa kuljetuslaatikossaan. Kotona hän siirtyi omaan pesäänsä. Unta ei tarvinnut houkutella.

Todettakoon vielä, että elokuvassa kissa-filmitähti muokataan tietokoneella vaaleanpunaiseksi. Mutta mikäs sen paremmin ainakin Pinkkitassulle sopisi, kuin elokuvarooli vaaleanpunaisena punatabbyna.

Mikäs filmi se nyt sitten oikein olikaan?

Kyse on huippusuosittujen Onneli ja Anneli lastenelokuvien jatko-osasta. Zodiak Finlandin tuottaman Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen –elokuvan kuvaukset toteutettiin heinä-elokuussa 2016 Loviisassa, joka tuttuun tapaan muuttuu Kissanmintun kaupungiksi. Elokuva perustuu Marjatta Kurenniemen rakastettuun lastenkirjaan Onneli, Anneli ja orpolapset. Elokuva on itsenäinen jatko-osa aiemmille suuren suosion saavuttaneille Onneli ja Anneli –elokuville, jotka ovat yhteensä keränneet yli 400 000 katsojaa.

Elokuvan käsikirjoittaja on Sami Keski-Vähälä ja tuottajat Sari Lempiäinen ja Teea Hyytiä. Elokuvan ohjaa Saara Cantell. Onnelin roolissa nähdään Aava Merikanto ja Annelin roolissa Lilja Lehto. Tulevassa seikkailussa heidän seuraansa liittyy Pekkiä näyttelevä Aarni Rämö. Muissa rooleissa nähdään mm. Eija Ahvo, Jenni Kokander, Elina Knihtilä, Kiti Kokkonen, Aleksis Koistinen, Jaakko Saariluoma, Joonas Saartamo, Johanna af Schultén ja Jani Toivola. Ja sitten siellä on eurooppalainen… Tervemenoa kaikki sankoin joukoin katsomaan elokuvauutuutta. Elokuvan ensi-ilta on tammikuussa 2017.

Kiitokset kaikille asianosaisille mahdollisuudesta päästä mukaan tähän jännittävään projektiin.

Terveisin,

Pinkkitassun Harvey eli Hartsa Haukka ja Mammansa Eija Haukka

Jaa: